Ella-neiti se vaan pyöristyy pyöristymistään.
Vähän läähättelee enemmän ja haleja haluaa vieläkin enemmän :)

Hyvin rauhallista on Ellan elo ja makkoilee vaan mieleisessään paikassa. Jos muut koirat on sisällä niin Ella etsii rauhaisan nurkan tai paras/lemppari paikka on Ellan mielestä yläkerran rappusten alla; suojaisa, ei liikennettä, pesämainen kolo. Ella hakeutuu mielellään äipän tai Annin lähelle makailemaan, mutta pesäkolo on vielä "päättämättä" kun ihmisten mielestä olisi paras kun Ellan pesä olisi Annin huoneessa. Ella vaan ei oikein suostu menemään sinne yläkertaan. Syytä ei tiedetä, kun kyllä se sinne päivisin menee mutta ei yöksi. Mutta eiköhän se tässä selviä lähipäivinä ja kun aletaan Annin kanssa rakentamaan sitä laatikkoa pesueelle

Onnille terkkuja. Tältä näyttää mun masuli nyt Siellä ne Rakkauten hetelmät on :)

Selkä on "ihan" pikkasen levinnyt perää myöten.

Ja mikä onkaan tarkoitus tällä, että neiti vääntää itsensä mahdollisimman pieneen tilaan...öhisee siinä ja inisee kun puuskuttaa rutussa...mutta mahduttava vaan on...

Ai kamala kun ite miettii silloisen oman möhö-mahan kanssa niin ei olisi kyllä käynyt mielessäkään vääntää pienelle rullalle.....uuuuuhhhhh..... Alkaa hengästyttää ajatuskin....

Matokuuria ollaa nyt nappailtu ja neidillä virtsaamistarve on kasvanut sekä tuhtimpaakin tavaraa tulee normaalia enemmän. Penturuokaa Ella on nyt syönyt muutaman viikon ja hyvälle näyttää. Ihanasti tuo maha paljastuu ihan itsestään, karva pakenee ja napakin näkyy söpösti. On se jännä miten koiralla tuo kaikki toimii niin itsestään ja nopeasti. Ja juuri kun Ellalla oli mahtava pitkä turkki, niin nyt se lähtee pois. Onneksi on sitte tiedossa uusi ja tuuheampi koitoksesta selvittyään. Luonto hoitaa kuten kuuluukin, jotta ne lapsoset saavat syötyä.

Nyt on alettava hommailemaan kaikkea tarpeellista pennuille sekä Ellalle ja suunnittelemaan (kun vielä on aikaa) pennun ostajille paketteja. Kohta ei kuitenkaan silmät enää irtoa sieltä pentulaatikolta. Mennääköhän me ihan sekaisin...

Äkkiä tämä aika vaan menee, hyvä kun ite pysyy perässä. Toisaalta onneksi, jotta kaikki on sitte ohi ja toivon mukaan mennyt hyvin. Peukutuksia tarvitaan vieläkin !!!

Kuulumisiin jälleen...