Kyllä juu, ihan kamalalle tuntui pikkuisten lähtö omiin koteihinsa.
Ja nyt kun viimeinenkin on muuttanut, niin tuntuu että tätä mennyttä aikaa kelaa vähän väliä läpi. Muistaa niitä ihania hetkiä niiden kasvussa ja kehityksessä;

• kun ne putkahti maailmaan ja alkoivat välittömästi mönkiä jokainen sinne sun tänne ja inisivät ja jokainen löysi sen äidin sekä tietysti nisän
• kun Eka Vekara avasi silmänsä ja ihan kuin olisi huomannut minut ja tarttui tassuillaan mun naamasta kiinni sekä nuoli koko naaman
• kun ne alkoivat liikkua aina vaan enemmän ja enemmän
• kun ne alkoivat käydä paperilla tarpeillaan. miten ne voi edes tietää että juuri sille paperille pitää mennä eikä omalle "tontille"
• kun ne alkoivat haukkua, kokeilla kurkkuääntään - murista
• kun ne alkoivat peuhata keskenään ja vähän taistellakin
• ja yhtäkkiä ne olivat jo niin isoja että juostiin jo ympäri torppaa ja hypittiin kuistilta alas ulos mennessä
• ja lopulta juostiin jo NIIN kovaa että tää kätilö ei pysynyt perässä kun viisi pentua menee kaikki eri suuntiin
• ja sitte ne jo muuttivatkin omiin koteihinsa

No juu, väkisinkin siinä on haikeutta. Nämäkin ovat jokainen niitä yksilöitä ja jokaisella ihan oma elämänsä elettävänä.

Toivon täydestä sydämestäni, että jokainen pentu saa erittäin onnellisen elämän ja pitkän sellaisen.

 

Onneksi on kuitenkin mahdollisuus yhteydenpitoon ja tälläkin kerralla olemme saaneet
terveisiä pentusilta omista kodeistaan.

Tässä Eddien terveiset:

"Heippa täältä Espoosta. Ensimmäinen kokonainen päivä takana =)  =) Aivan mahtavasti on mennyt. Kotimatka sujui hienosti ja Ediä lainaten rennosti. Poika nukkui koko matkan ja kääntyili selältä toiselle kyljelle kun tuli töyssyjä tiellä =) Kotona tutkittiin uusi reviiri ja heti löysi paperit minne pissata ja tuli muutama papanakin. Oma peti oli pehmeä ja sinne kuukahti ruoan päälle. Reippaat päiväunet ja sitten tutkittiin lisää reviiriä. Meidän pojat oli hyviä oppaita =) Pojat on aivan haltioissaan uudesta kaverista. Eilen hihnassa kulkeminen ei kiinnostanut, mutta tänään mennään jo kuin vanha tekijä.  Yö meni rauhallisesti, mutta pari kertaa tuli surumieli. Tänään on ollut tosi reipas ja virtaa riittää. On jo komentanut poikia kun on halunnut leikkiseuraa =0 Todella ihana persoona ja varmasti pysyy mukana meidän perheen menossa."

 

Jedi on erikoistunut kuulemma kaiken mahdollisen pureskeluun ja terveisinä tuleekin seuraavaa:
" Kaikkea pitää Jedin ulkona(kin) maistella, tiilimuurista kasveihin. Ruoka kelpaa hyvin ja vatsa toimii normaalisti.
Leluilla opetellaan nyt leikkimään; Jedi kun tahtois pureskella mielummin meidän käsiä."
"Pari porrasta uloslähtiessä mennään jo hienosti. Vauhti vaan kasvaa..."

 

Ja Elmokin on lähettänyt kuulumisiaan:

"Elmo painaa jo 6.9 kg ja kovasti on pojalle tullu korkeutta ja hoikistunut on selvästi.
Taitaa Elmokin olla huippu älykäs poikanen, eipä oo sisälle tehny tarpeitaan enää ollenkaan. 2 ekana yönä oli pissat tullu
paperille, nyt kaikki tehdään pihalle :P"
Elmo on harjoitellut jo seisotuksiakin, mutta tykkää enemmän istua kuin mitään kumman seisottelua :)

Kyllä se siitä kunhan vaan jaksatte harjoitella. Harjoitushan tekee mestarin 

Elmolta tuli myös kuvia ja niitä tässä teidänkin iloksi:

 

Kirasta on kuulunut sen verran, että kiltti tyttö ja super ihana, mutta syö vähän huonosti. Muuten menee erittäin hyvin.
Kuvia odotellessa.......

 

Valma lähetti myös terveisensä kuvin:

Valma on hyvin kotiutunut sekä oppinut "kiusaamaan" kaveriaan Lucaa.
"Lucan treeni meni sitten ihan leikiksi, kun Valma iski kiinni varikseen, vei sen Lucan suusta ja roikotti pitkin pihaa"

"Nickykin innostui vähän riehumaan jo"

"Ja Valman suurin harrastuskin kuvassa, maistaa kaikkea mihin hampaat voi upottaa..."

 

Aidakin kotiutui ja saimme viestiä, että kotimatka sujui muutamalla pulautuksella. Kotinurkat on koluttu ja tutustuttu, jonka jälkeen uni maittoi.
Yö meni sikeästi aamu seitsemään asti.
"Neiti on ollut välillä tosi vauhdikas ja sitten taas uuvahtaa nokosille ja ruoka maistuu paremmin kuin hyvin. Eli hyvin on Aida kotiutunut"

Ihanaa kuullaa, että kaikki pennut ovat reippaita, nukkuvat hyvin ja ovat hyvin oppineet tekemään tarpeensa ulos. Melkeimpä kaikki syövätkin hyvin.
Tästä on hyvä jatkaa.

 

Kovasti toivomme kuvia naperoista ja tietysti niitä kuulumisia. Myös muut pennunomistajat ovat kiinnostuneet kuulemaan omien pentujen sisarusten kuulumisista, joten pliis laittakaa edelleen niitä terveisiä tulemaan.

 

Meille siis jäi kotiin Erno ja sitten tapahtui yllättävä käänne Myyn suhteen, kun vanhin lapsemme Aku ostikin itselleen Pikku Myyn. Nyt "pimpula" ja "pampula" saavat viettää yhteistä elämää omassa synnyin kodissaan......tai ainakin vielä johonkin asti.... Tuon nuorison suunnitelmista kun ei tiedä milloin päättäävät muuttaa kotoa pois.

Myy aloittaa mahd. pian metsästysharjoitukset ja näyttää siltä että kera Valman
Kiitos siitä sinne Valman kotiin, kun Aku pääsee yhdessä treenaamaan.
Erkka se vaan harjoittelee seisomista ja nauttia mamman seurasta.

Toivottavasti olette huomanneet, että Onni-iskä on edellisen kirjoituksen kommenteissa laittanut teille terveisensä.
Rakkaalle Onnille myös meiltä lämpöiset terveiset

Kunhan kameran paristot on ladanneet niin otan kuvia pentusista tuolla ulkona ja laitan niitä sitte seuraavassa päivityksessä teidänkin nähtäväksi.

Kuulumisiin taas.