Viikko siis on vierähtänyt pentulaatikolla.
Ja se on sananmukaisesti vierähtänyt siellä
:)

No ei sitä pentulaatikossa ole väkisin kukaan ollut eikä vastentahtoaan. Ihanaa niitä on seurata ja ihana nähdä miten äkkiä pienet nuppuset kasvaa ja kehittyy ihan silmissä.

Eilen olin illan pois kotoa voimistelun kevätnäytöksessä ja tuntui kuin lapsoset olisivat sillä aikaakin taas kasvaneet. Tää on kun mummoksi tulemista. Ihan tulee höperöksi. Mutta en ole vaatteita niille ommellu enkä ostanu. En vielä myöskään leluja. Mutta kutonut olen "pannat" villalangoista niiden kaulaan

Kameran akkulaturi katosi, joten kuvia en saa siirrettyä tällä hetkellä kaikkien nähtäväksi. Etsinnät jatkuuvat tai sitte on hankittava uusi (sehän on siellä hyvässä tallessa...)

Ella on ihan mielettömän hyvä äiti. Se hoitaa ja huolehtii, mutta on oppinut ottamaan vähän jo etäisyyttää lapsistaan. Hakeutuu ajoittain omaan rauhaan ja nyt ei enää juokse heti lasten luo kun pieni piipitys kuuluu, vaan osaa jo kuunnella sekä arvioida että mitä itkeevät. Tarkka Ella on siitä kuka siellä laatikolla käy ja mitä asiaa on sinne. Mulle ja Annille antaa täyden vapauden liikkua ja hoitaa, mutta muut tarkistaa. Ihanasti on ellan luotto itseensä, lapsiinsa ja meihin ihmisiin kasvanut sekä kehittynyt. Hyvä äippä.